Miten postikorteilla ja printeillä saa rahaa?

Avaan teille hieman postikortten ja muiden taide(paino)tuotteiden myynnin solmukohtia. Kuvantekijänkin pitää ansaita elantonsa ja se on hieman haastavampaa kuin monen muun ammatin harjoittajan. Siltikin taidealoilla ei koulutuksessa oman työn myymisestä puhuta juuri mitään, ainakaan minun koulutaipaleellani, joka koostuu käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja Taideteollisesta korkeakoulusta. Kummassakin oppilaitoksessa opiskelin aloja, joissa tyypillisesti toimitaan yrittäjinä tai freelancereina. Käsiksessä opiskelin graafista suunnittelua ja Taikissa teollista muotoilua. Lähinnä opeteltiin vaikenemaan suunnitteluun todellisuudessa menevästä ajasta.

Tämänhetkinen työni on tuottaa myytävää kustantamomme kuvantekijöiden sekä asiakkaittemme kuvista. Lisäksi teen suunnittelutöitä. Tässä on ensimmäinen etappi: on hyvä olla useampi hillotolppa.

Pysytään printtituotteitten parissa. Tuotteet ovat loppuasiakkaalle edullisia, niistä ei olla valmiita maksamaan paljoa. Toisaalta oston kynnys on matala. Eräänlaista nappikauppaa siis. Tulosta tulee lähinnä volyymistä, ei niinkään tuotteen korkeasta hinnasta. Yksittäisiä tuotteita ei kannata myydä. Postikortit maksavat jälleenmyyjillä tyypillisesti 1,50 - 2,00 / kpl sisältäen arvonlisäveron. Verottomana siis 1,21 - 1,61 / kpl. Arvonlisävero kun tilitetään sellaisenaan verottajalle.

Minä kustantajana tietenkin kustannan toiminnan: maksan kuvantekijälle rojaltikorvauksen myydyistä tuotteista, painokustannukset painolle, logistiikkakustannukset painosta meille, pakkaustyön ja materiaalit. Valitsen kuvat, neuvottelen sopimukset, valmistan painoaineistot, painatan tuotteet. Myyn tuotteet jälleenmyyjille, hoidan verkkokauppaa.

Kustannan postikortteja reilun 30 taiteilijan töistä ja tämä on se ongelma juurikin kun tehdään sellaisia tuotteita, mitkä on loppuasiakkaalle aika edullisia, euron tai muutaman luokkaa. Käytännössä silloin pitää olla paljon volyymia ja meillä esim. raha kertyy taiteilijalle pikkuhiljaa rojalteina.

Taiteilijan näkökulmasta työtä on itse kuvantekemisen lisäksi myös myyntityö. Jos piirtää kuvan viidessä tunnissa ja kauppaa sitä 15 tuntia, on tehnyt kuvan eteen 20 h töitä. Jos tekee 5 kuvaa ja kauppaa ne tunnissa niin yhdestä kuvasta ei tarvitsekaan saada niin paljoa rahaa. Eli kokonaisuus ratkaisee. Kustannustoiminnassa taiteilija on ulkoistanut myyntityön kustantajalle.

Lopulta tietenkin ratkaisee se, kuinka taitava taiteilija on, koska asiakasta ei kiinnosta se, kauanko työtä on tehty tai kuinka kallista maalia siinä on, vaan ainoastaan se, tykkääkö hän kuvasta vai ei. Jos tykkää ja se on sutaistu vartissa, taiteilija voi tehdä hyvän tilin; jos kuvaa on hinkattu kolme viikkoa eikä kukaan tykkää niin eihän se mene kaupaksi. Tasapainon löytäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta! Kannattaa pitää myyminen mielessä kun tekee, se ei ole taiteen kanssa ristiriidassa, vaan mahdollistaa taiteen tekemisen. Jos työt myy hyvin, voi ansaita niin hyvin että voi välillä tehdä myös sellaista, mikä kiinostaa vain itseä.

Taiteilijan kannalta printtituotteet ovat kiitollisia, sillä saman työn voi näin myydä moneen kertaan: kortteina, printteinä, muina tuotteina ja tietysti myös originaalina.